Keittiöpyyhetyyny

Lasikuistin kaksi tyynyä saivat vihdoin kaverikseen kolmannen tyynyn. Tyynyyn oli kaikenlaisia suunnitelmia, mutta asia ratkesi, kun Prisman tarjouskorista löytyi tarkoitukseen sopiva ruudullinen keittiöpyyhe. Se sopi lasikuistille väreiltään ja tyyliltään paremmin kuin hyvin.

Tältä tyynykolmikko näyttää, tuo tiskipyyhetyyny on siis tuo keskimmäinen:

Ompelukone on ollut kovasti käytössä - on se aika vuodesta, että Tytär tarvitsee uudet kilpailupuvut - valmista saadaan odotella vielä jonkin aikaa, kun tuo arki alkaa painaa päälle.

Miten kahden langanpään päättely voi kestää näin kauan

Maaliskuun viimeisen päivän kirjoituksessa pohdin tekisinkö lasikuistilla olevan tyynyn kaveriksi sini-valkoisen vai valko-sinisen tyynyn. Silloin olin jo neulonut mallitilkun, jossa olin kokeillut molempia värityksiä. Muistaakseni tein värivalinnan melko nopeasti ja neulominen sujui ripeästi. Tyynyn sisään löytyi kotoa tyyny ja sitten virkkasin kierroksen koko tyynyn ympäri. Jäljelle jäi kaksi pääteltävää langapäätä, jotka ovat odottaneet vuoroaan noin kolme kuukautta. Tänään vihdoin tartuin toimeen ja tyyny pääsi paikoilleen lasikuistin arkun päälle.

Suunnitelmissa on ollut myös kolmas tyyny ja olenkin katsellut kaupoissa ja netissä sekä valmiita tyynyjä että tyynynpäällisiä. Nuo jo valmiina olevat tyynyt ovat melko pieniä noin 35 x 35 cm tai hieman allekin ja valmiit tyynyt ja päälliset tahtovat olla isompia, joten sopivaa ei ole löytynyt. Jossain vaiheessa ajattelin tehdä tilkkutyynyn tuosta arkun päällä olevasta kuvassa näkyvästä siniraidallisesta kankaasta, mutta sekään ei tuntunut hyvältä. Asia on siis hautunut mielessä.

Eilen kiertelin Prismassa ja löysin alekorista keittiöpyyhkeen joka sopii väritykseltään hyvin lasikuistille, täytyy tässä lähipäivinä ommella siitä kolmanteen tyynyyn päällinen.

Tuo neulottu tyyny on siis Novitan Hanko-langasta ja malli on  Novita Kevät 2012 lehdestä.

Kesän lähestyessä loppuaan...

Otsikko vaikuttaa jotenkin syksyiseltä, vaikka en halunnut kirjoittaa siihen sanaa syksy ja sen läheisyyttä. Taustakuvankin vaihdoin kesäisen vihreäksi. Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa ja kohta on elokuu, joka on minulle aina uuden alku uuden lukuvuoden alkaessa.

Kesän aikana ei ole tullut kirjoiteltua tänne blogiin ja olen vähän miettinyt tämän jatkoa. Nyt tätä kirjoittaessa kuitenkin tuntuu siltä, että elokuu voisi olla uusi alku tälle blogillekin. Kesän aikana on tullut tehtyä kaikenlaisia käsitöitä, joita lienee paikallaan esitellä tässä kun blogin kirjoitus lähtee uudelleen käyntiin.

Maaliskuussa kirjoittelin sinisestä lasikuistista, jonne on tullut kesä. Hanko tyyny on ollut muutaman kuukauden päättelyä vaille valmis ja tilkkutyynykin arkkujen päälla on ainakin ajatuksissa.

Lasikuistin kesäisin kuvin toivottelen aurinkoisia heinäkuun lopun päiviä.

Keväällä kun kirsikkapuu kukki....

Näin keväällä, kun tuo pihan kirsikkapuu kukkii niin komeasti, tulee mieleeni tämä kappale, (linkki vie valitettavasti vain sanoihin, kun kappale on kai niin vanha ja unohtunut, että varsinaista musiikkiversiota ei löytynyt netistä), jota sitten lauleskelen niin, että muulla perheelle meinaa mennä hermot.


Viime vuonna sade vei kukat mukanaan muutaman päivän kukinnan jälkeen, ei valkoisesta kukkamerestä päässyt nauttimaan kunnolla, siitä huolimatta sato oli enemmän kuin runsas. Saa nähdä millainen sato tulee tänä vuonna.

Vielä viimeinen viikko ennen loman alkua. Sitten olisikin tarkoitus tehdä Tyttären huoneeseen Make over - siitä sitten ainakin lisää ellei käsitöitä ehdi sitä ennen valmiiksi.

Puutarhanhoitoa ja helmiä

Kovin harvakseltaan tuntuu tämä blogi päivittyvän. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä parannus. Käsitöitä ei ole hirveästi valmistunut, materiaaleja on kyllä ostettu ja kaikenlaista tehty, mutta valmiiksi asti ei ole oikein tullut mitään.

Kevään myötä myös piha- ja puutarhatyöt ovat kutsuneet. Aika kylmää on vielä ollut, mutta alkuun on päästy. Aloin myös täyttämään viime keväänä yhdeltä oppilaalta lahjaksi saamaani puutarhakirjaa. Olen merkinnyt muistiin kevään töitä ja istutusaikoja.

Äitienpäivää varten on sekä täällä kotona että töissä tehty helmikoruja. Ohje on täältä. Kuvassa on Tyttären tekemiä helmiä. Oikeanpuoleiset ovat Mummille lahjaksi ja vasemmanpuoleiset Äidille malliksi töihin.

 

Sinisiä asioita lasikuistilta

Mennyt hiihtolomaviikko on ollut tällainen "kotoilu" painotteinen ihan omasta vapaasta tahdosta. Olen kerännyt voimia loppukevättä varten - vielä olisi työpaikalla yksi kokonainen muutto edessä ja kaksi muutakin on vielä aivan kesken. Ulkona paistanut aurinko on tuonut kevään tuntua ja niinpä minäkin kaivoin lasikuistille kevättä esiin.

Tuo meidän talon lämmin lasikuisti on sellainen ihmeellinen paikka, että se on aina järjestyksessä, vaikka koko muu koti olisi aivan sekaisin. Siivoamisenkin aloitan jostain kumman syystä aina sieltä, samoin joulu saapuu aina ensimmäiseksi sinne.

Lasikuisti on väritykseltään sininen - se on nimittäin lempivärini. Kesän tullen koriste-esineet vaihtuvat kesäisempään meri-teemaan, mutta tältä kuistilla näyttää keväällä. Muutama päivä sitten annoin kameran kiertää kuistilla.

Ihan ensin on lasten ulkovaatekaappi, jonka päällä on siniraitaisia säilytyslaatikoita. Kuvassa näkyy myös verhon kulmaa.

"Ensimmäisessä" ikkunan välissä ovat Ikean lasipullot - ne ovat varmaankin yksi ensimmäisistä Ikea ostoksistani vuonna 1997.

Toisella puolella samaista ikkunaa on sininen laventelikranssi, joka ei kylläkään enää juuri tuoksu, mutta sopii väreiltään ja tyyliltään juuri tuohon paikkaan.

Laventelikranssin alla on serkkuni appiukon aikoinaan tekemä taideteos, jonka nimi on Aava. Tuo on yksi mieluisimmista esineistä täällä kuistillla.

Seuraavat kaksi ikkunaa ovat etuoven molemmin puolin. Molemmissa ikkunoissa on tällainen samanlainen lasikoriste. Niitä oli ensin vain yksi, mutta sitten isäni teetti toiseen ikkunaan samanlaisen.

Toisen ikkunan laudalla istuu tähän aikaan vuoden tämä neulova Sia:n lammas. Se on kai vähän niin kuin minä.

Ikkunoiden välissä on talomme etuovi. Etuoven edessä kuistin puolella on tämä aivan uusi lomalla Ikeasta ostettu sininen kynnysmatto.

Oven toisella puolella olevan ikkunan laudalla istuu sitten "Tytär". Tällä Sia:n lampaalla on luistimet, villasukat ja vähän blingbling - aivan kuten Tyttärellänikin.

Neljännen ikkunan välissä istuu meidän perhe Aarikan enkelten muodossa - äiti, isä, tytär ja poika.

Tämän ikkunan ympärillä on hyvin sekalainen kokoelma erilaisia kuvia, joista osaa voisi kutsua tauluiksikin. Kokoelma on vielä kesken - kun kaikkiin koloihin ei ole vielä löytynyt mitään sopivaa. Tässä kuitenkin yksi suosikeistani; luokassani monta vuotta sitten avustajana työskennelleen Helenan puuväreillä piirtämä lempikukkani: Luhtalemmikki

Joukossa on myös kihlajaislahjaksi saatu omistuskirjoituksella varustettu Juhani Palmun grafiikanlehti.

Postikorttikuva aivan ihanasta grafiikanlehdestä - alkuperäinen on vanhempieni seinällä. Lisäksi seinällä on vaikka mitä muutakin.

Viimeissä nurkassa säilytysarkkujen päällä istuvat nallet.

Toisen arkun päällä on tämä anopin Englannista tuoma tyyny, joka sopii sekä väreiltään että tekstiltään meille aivan täydellisesti. Ongelma on vain se, että se on kovin yksinäinen ja orpo.

Ratkaisuna tyynyn yksinäisyyteen surffailin ensin aika pitkään netissä. Lopulta päädyin ostamaan nämä, joista olisi tarkoitus tulla tällainen...

(kuva Novitan)
siis tuollainen valkopohjainen sinisillä raidoilla.


Tällainen kierros tällä kertaa...

Tupsupipo kilpailu ja Minna Immosen kortteja

Tyttären saavuttua kotiin, oli tietenkin aika lukea uusin Novita. Sieltä löytyi Novitan ja Kotivinkin tupsupipokilpailu, johon hän päätti pienen harkinnan ja suunnittelun jälkeen ottaa osaa. Kovasti en voi paljastaa, mitä on tulossa, mutta tässä kuva aloituksesta ja langoista, ainakin yksi lanka vielä puuttuu....


Sitten pieni vinkkaus, ainakin jos satut olemaan kortinlähettäjä -tyyppiä. Minä olen perinyt äidiltäni tuon kortinlähettämisen geenin. Äitini on ihan mahdoton laittamaan kortin kaikkina mahdollisina merkkipäivinä, kansallisina juhlapäivinä ja ihan muuten vaan. Kortin saaminen ihan oikeasti postissa on kyllä mukavaa, joten harrastan lähettämistä aika usein itsekin. Eksyin sattumalta Minna Immosen verkkokauppaan ja siellä oli myös outlet osasto, jossa kortit, julisteet, tulitikkuaskit yms. olivat erittäin halpoja. Tilasin erilaisia kortteja jemmaan ja opetin puhelimen välityksellä äitinikin tilaamaan, hän kun on Minna Immosen korttien suurkuluttaja.

Kirsikoita

Meillä on pihassa melko pieni kirsikkapuu, joka on aikaisempina vuosina tuottanut jonkin verran satoa = noin 2 litraa. Tänä vuonna tuo puu kuitenkin innostui saamastaan hyvästä hoidosta ja nyt oksat taipuvat kirsikoiden alla. Mielenkiintoisen lisän tähän tuo se, että kukaan meidän perheestä ei pidä kirsikoista. Kirsikka on vain puuna niin kaunis, että se päätettiin istuttaa pihalle. Aloitin eilen sadokorjuu, jotta viheliäiset lentävät vieraat eivät tyhjentäisi ihan kokoa puuta. Tähän mennessä olen keräänyt 7 litraa kirsikoita ja puussa on vielä 2 - 3 litraa jäljellä. Kirsikat olen pakastanut odottamaan pääsyä kummitätini hillokattilaan.

Palmusunnuntaita!

Aurinkoiset palmusunnuntain toivotukset kaikille!

Tänään olisi tarkoitus ruiskuttaa ja leikata hedelmäpuut ja marjapensaat ja käydä äänestämässä. Meiltä kotoa ei lähde tänään virpojia, mutta toivon, että oven taakse ilmestyy monta iloista virpojaa kauniiden virpomisoksien kanssa - herkkukori on valmiina ja maljakko odottaa oksia!

Jouluvalmisteluja

Kun tekee kymmentä käsityötä samaan aikaan, yrittää valmistella kodin joulua ja antaa vielä oppilaille arvosanoja joulutodistuksiin, tuntuu, että kaikki on vain kesken. Onneksi voi kirjoittaa tekemättömistä asioista loputtoman pitkiä listoja, polttaa takassa tulta, sytytellä kynttilöitä ulos ja sisälle ja huudattaa pakkotoistolla stereoista Whamin Last Christmas -kappaletta.

Ensimmäiseksi adventiksi laitoin perinteisesti lasikuistin joulukuosiin. Aikaisemmasta poiketen lisäsin tonttuikkunaan lumihiutaleita eli pampulalankaa. Enkeli-ikkuna odottaa vielä tähteään, kun säästelemme vielä muutaman viikon sähköä.


Kodinhoitohuoneen ikkunakin sai jo lumihiutaleensa, seuravaksi on aika ottaa esiin jouluiset soittorasiat, näin jouluvalmistelut etenevät meillä. Onneksi etenevät myös käsityöt, joista lähipäivinä lisää...

Siitä se sitten lähti ... eikä loppua ole näkyvissä!

Perjantai aamusella, kun oli pieni hetki aika ennen ystävien kanssa kahvittelua, poikkesin Eurokankaaseen. Myymälässä oli jo aloitettu tänään alkaneen alennusmyynnin valmistelu keräilemällä ale-kankaita omaan pöytäänsä. Silmääni osui kaunis kukallinen ja kesäinen kangas, jonka ale-hinta oli vain 3,45 €/m. Ostin kangasta kummityttöjen mekkoihin. Ehdin kävellä liikkeestä ulos noin 100 metrin matkan, kunnes käännyin takaisin ja palasin ostamaan kangasta aika monta metriä lisää. Lauantaina pesin kankaan ja päätin, että sunnuntaina en tee mitään muuta kuin ompelen...

Siitä se sitten lähti. Ensiksi saivat keittiöstä väistyä ruskeat Kissanminttu verhot ja seinävaate. Tilalle ilmestyivät nämä:

Seinävaate keittiön seinälle vanhaan tuttuun paikkaan

Verhokapat keittiön molempiin ikkunoihin. Valoa vasten kuvattuna verhoista näkyvät toisen puolen kuviot läpi, ompelin verhot ninittäin kaksipuoleisiksi, jotta näyttävät kivalta ulospäinkin.

Tässä kaikki tällä erää täysin valmiit, lisää tätä kesäistä kukkaloistoa on kuitenkin luvassa, kunhan ehdin piipahtamaan nappikaupassa ja saan napinläpiä ja nappeja ommeltua.

JitterBug sukat

Jostain käsittämättömästä syystä olen viimeisen puolen vuoden aikana neulonut sukkia kaikille muille paitsi itselleni. Nyt se alkaa näkymään puhkikuluneina sukkina, jotka kovatsi kaipaavat tilalleen uusia.

Ensimmäiset sukat itselleni neuloin tästä Colinetten JitterBug -langasta, jonka ostin vieraillessani helmikuun alussa Helsingissä Käsityötalo Priimassa.

Lanka: Colinette JitterBug, turkoosin sävyjä
langanmenekki: 78 g
malli: Ihan perussukka kärjestä, tiimalasikantapää, 2o2n varsi
puikot: Knit Picks Harmony lyhyet sukkikset koko 3,00
ajatuksia: Kaunis väritys, mielenkiintoinen hieman nahkea pinta, käyttöön menevät suinpäin

Kuten kuvasta huomaa, kuvittelen kevään jo saapuneen näillekin seuduille. Olen siis aloittanut pakkasherran uhmaamisen - saa nähdä milloin unohdan ottaa kukat yöksi sisään.

Joulu saapui...

Koska mitään valmistunutta blogattavaa ei ole tarjolla, päätin tehdä pienimuotoisen sisutuskatsauksen. Rakastan joulun odottamista ja kodin valmistamista jouluun. Kaikki tämä alkaa ensimmäisenä adventtina lasikuistilta, joka puetaan silloin jouluasuun. Tästä eteenpäin jatketaan pikkuhiljaa huone kerrallaan, kunnes koko koti on valmis ottamaan joulun vastaan.

Kuvissa osa lasikuistin joulusta. Ensimmäisen kuvan puutontut on tehty itse, toisen kuvan tonttuperhe on lasten koulun joulumyyjäisistä ja kaksi enkeliä ovat Sian.

Näiden kuvien myötä toivottelen mukavaa joulunodotusta kaikille!

Kissanminttu

Jo syyslomalla ompelin keittiöön uudet verhot ja seinävaatteen. Silloin kuvasin kankaan ulkona tuulessa. Tänään aamulla huomasin, että kuva oli blogi-kansiossani julkaisematta. Joten nyt siis väliin muukin kuin sukkapostaus.

Kangas on siis Marimekon Kissanminttu kangasta, pohjavärinä on ruskea. Samaa kangasta löytyy vaikka kuinka monessa eri värissä, mutta tuo ruskea oli hyvä kompromissi väri hillityn ja räväkämmän välillä.

Kankaasta on siis ikkunoissa kappaverhot ja yhdellä seinällä oleva seinävaate, joka roikkuu yläreunastaan pyörörimassa ja on kankaan levyinen ja ulottuu jalkalistan reunaan asti.

Niin ja sitten se kangas ....

Luistelupuku neiti purppura

Neljäs ja tällä erää viimeinen luistelupuku on vihdoin valmis. Muutaman viimeisen helmassa olevan helmen ompelu otti aikansa tai ei se ompelu kestänyt kuin hetken, mutta kesti aikansa ottaa homma työn alle. Malli ja koko ovat samat kuin edellisissä. Puvun väri on saanut meillä kotona aikaan paljon keskustelua. Lopputulos on, että puku on tumman purppuranpunainen; ääniä ovat saaneet myös violetti, liila ja viininpunainen.

Ompelu on kyllä niin mukavaa, sitä pitäisi tehdä useammin. Viikonloppuna ompelin uusia tyynynpäällisiä vierashuoneen sängynpäällä oleville tyynyille. Oikeastaan minä en ommellut yhtään, kun poika 7 vuotta innostui ompelemaan. Jälki oli loistavaa, joten ehkä lähiaikoina tulee ommeltua enemmän, kun on hyvä työntekijä käytettävissä.

Sataa, sataa, ropisee...

Mari on viime aikoina otsikoinut blogikirjoituksiaan laulunsanoin. Tuo Nalle Puhin sadelaulu sopii hyvin tähän päivään. Aamulla heräsin sateen ropinaan ja pitkin päivää on sadellut. Sateella ja miksei muulloinkin voi laittaa ihanat ja rakkaat saappaat jalkaan, niin teinkin matkalla postilaatikolle.



Tänä aamuna heräsin taas siivoushulluna, joten pesuhuone ja metrikaupalla laattasaumoja sai kyytiä, onneksi muistin jossain vaiheessa, että olin ostanut viime vuonna sellaisen saumaharjan, jonka saa varteen kiinni, sillä oli hyvä vedellä saumat puhtaaksi. Illalla pitäisi vielä laittaa kivi- ja saumasuoja päälle.

Luistelupukutehdas eteni eilen hyvin. Loogista olisi tietenkin tehdä yksi puku valmiiksi ja sitten seuraava jne. tai sitten ommella pukuja samassa tahdissa aina yksi vaihe kerrallaan. Ensiksikin se olisi tylsää ja toiseksi heti aluksi pitäisi menettää hermonsa neljä kertaa peräkkäin piilovetoketjua ommellessa. Eli tähän mennessä on valmistunut 3 yläosaa, 3 housuosaa ja 2 helmaa, joista yksi on jo koristeltukin. Tehdas pyörii vielä täydellä teholla tänään illalla ja huomenna aamupäivällä. Sitten muu perhe kotiutuu kuka mistäkin ja puvut saavat odotella valmistumistaan. Kuva on vähän huono, kun parempi kamera on tyttären matkassa leirillä, mutta jos kuvan klikkaa suuremmaksi, saa varmaan jonkin käsityksen siitä, mitä on tulossa.

Siivoushullu ja pukutehdas

En tiedä, mikä heinäkuussa on, kun silloin yleensä aloitan hullun suursiivousurakan. Ehkä lomaa on ehtinyt kulua jo sen verran, että on sopiva aika siivota. Suursiivoukselta ei säästy mikään nurkka, kaappi tai laatikko, puhumattakaan lattiasaumoista tai sälekaihtimista. Roskikset täyttyvät ja huuto.netin myytävät lista pitenee. Illalla olen ihan poikki, mutta samalla tyytyväinen, kun on saanut puhtautta ja järjestystä aikaan. Välillä pidän kyllä välipäiviä, ettei höyry ala nousta korvista.

Tänään on sopivasti välipäivä siivouksesta, joten pistin pystyyn pukutehtaan. Vuosien varrella kangaslaatikoihin on kertynyt jos jonkinlaista luistelupukuihin sopivaa kangasta, paljettia ja strassia. Osa on jäänyt tyttären puvuista yli, osa on hamuttu Eurokankaan Partymix-paloista, joku pala on tuotu kisamatkoilta ulkomailta, suurin osa on ostettu ihan varmuuden vuoksi, kun sopiva kangas on sattunut silmään. Päätin siis tehdä näille ihastuttaville kankaille jotain. Tarkoitus olisi ommella joitakin pienempiä koko noin 122/128 kokoisia kilpailupukuja ja myydä ne oman seuran pikkuluistelijoille. Periaatteena on ollut, että en osta muuta kuin sopivan piilovetoketjun, muun materiaalin pitää löytyä kotoa, en myöskään tee erityisesti kenellekään tilauksesta, enkä tee kahta pukua samasta kankaasta. Aloitin eilen piirtämällä ja muokkaamalla kaavat, tänään olen leikannut neljä pukua, jotka näkyvät neljänä epämääräisenä kasana tuossa allaolevassa kuvassa. Sitten olisi vain tarkoitus laittaa kone surraamaan ja katsoa miten käy.

Hyvää kommenttikeskiviikkoa kaikille!

Aurinkoista äitienpäivää!

Tyttären askarteleman kortin siivittämänä.

Kovin kaukaa ikkunan läpi jouduin ottamaan alla olevan kuvan, mutta se sopii hyvin päivän teemaan. Talitinttipariskunta on siis kotiutunut uuteen taloonsa ja olemme saaneet seurailla pesänrakennusta. Hauskinta on ollut katsoa, kun kumpikin vuorollaan istuskelee terassin reunalla tai katolla. Saa nähdä millainen kesä meillä on tiedossa.

Home sweet home

Meillä on takapihan puolella terassi, jonka seinässä on koristeena kaksi koristelinnunpönttöä: talo ja käsilaukku. Jo muutama viikko sitten huomasin, että talitintti oli kovin kiinnostunut ottamaan tuon talon omaksi kodikseen. Sama Herra tai Rouva on nähty menevän sisään ja tulevan ulos pöntöstä, joten voi olla, että koti on saanut uudet omistajat ja mahdollista perheenlisäystäkin on tulossa. Kuten kuvasta näkyy kyse ei ole mistä tahansa talosta; luullakseni harvalla talitinttiperheellä on kuisti, pihaluuta, kastelukannu, ikkunaaluukut tai kyltti Home sweet home. Seuraamme mielenkiinnolla mitä tapahtuu.

Lupailin eilen, että täällä valmistuu jotain viikonlopun aikana. Tässä ovat ensimmäiset Fufoilu -sukat.

lanka: Mokkasukka nimeä en muista ja vyöte on kadonnut mysteerisesti
langanmenekki: 55 g
ohje: perusukka kärjestä, tiimalasikantapää, mallikerta jostain Novitan bambusukkamallista
puikot: KP puiset sukkikset 2,75
ajatuksia: Mukavat jalassa, Mokkasukka on kyllä ehdottomasti suosikki sukkalankani (kokemusta ei ole niin kovin monesta langasta, mutta kuitenkin). Harmittaa tuo kadonnut vyöte ja samalla unohtunut langan nimi, kun kaikki muut Mokkasukka-vyötteet ovat tallella.

Työviikko takana, vaikkakin vain puolikas sellainen

Tuntuu, että ei ole ehtinyt tekemään yhtään mitään ainakaan valmiiksi asti sen jälkeen kun työt taas alkoivat keskiviikkona pitkän loman jälkeen. Torstaina äiti ja tytär pyörähtivät katsomassa Tampereella Tuhkimoa. Se oli meidän molempien mielestä upea esitys, tykkäsimme vielä enemmän tästä Tuhkimosta kuin viime kertaisesta Joutsenlammesta.

Joulukoristeita on tullut kertäilyä pikkuhiljaa pois; onneksi on Nuutin-päivään asti aikaa. Lasikuistille pääsivät koristeiden jälkeen takaisin kaksi ihanaa Sia-lammasta, harrasteiden perusteella voisivat vaikka olla äiti ja tytär.


Viikonlopun ajattelin pysytellä lähinnä kotosalla, kun aloitin eilen yhden hieman työläämmän projektin neitiä varten; toivottavasti se valmistuu jo ensi lauantaiksi.


Toiveissa olisi saada tänään lisää yksi kerä tuota Sublimen Organic Cottonia, jotta saan edellisessä postauksessa vilautetun kummityttö Tilpehöörin lahjan valmiiksi. Samalla voisin ottaa tuota Mokkasukka Reykjavik-lankaa, kun olen niin kovasti halunnut tuonne Islantiin päästä. Täytyy varmaan laittaa mies ja tytär asialle, kun tytär tarvitsee lisää 7-veljestä Polkkaa, jotta voi tehdä säärystimet kaveriksi tumpuille ja sukille.

Toivottavasti viikonlopun aikana valmistuu jotain, josta on jotain postattavaa, ainakin katsaus uuteen Novitaan voisi olla paikallaan.