Kummityttösen toiveesta ...

Meillä on useampi aivan ihana kummilapsi, mutta välimatka ja lasten ikä ovat saaneet aikaan sen, että juuri tällä hetkellä yksi heistä on tullut meille muita läheisemmäksi. Asiaan on varmasti ollut vaikutusta sekä meidän että kummityttösen perheellä. Tässä kummilapsessa erityistä on se, että olemme hänen ainoita kummejaan - meidän ei siis tarvitse jakaa häntä kenenkään kanssa.

Blogia pidempään seuranneet ovat päässeet näkemään kaikenlaista tälle neiti Tilpehöörille valmistunutta mm. prinsessapuku, kissapuku, virpomiskanakassi, mekkoja, villasukkia jne. Näin kevään korvilla oli taas aika lunastaa lupauksensa ja valmistaa tyttöselle toiveidenmukainen päähine hänen luistelukoulunsa kevätnäytökseen.

Tarkoituksena oli tehdä LPS eli Littlest Pet Shop eläimen päähine. Niille, jotka eivät kyseisiä hahmoja tunne, kannattaa selventää, että kyseessä ovat isopäiset, suuri silmäiset eläinfiguurit. Kummityttösen toive oli pinkki perhonen, tarkemmin siis päähine laitettavaksi luistelukypärän päälle. Viime viikonloppu meni päähinettä ommellessa... aika monta kerrosta vanulevyä, muutama katkennut neula, vääränlaisia silmiä, lukuisia käsinommeltua pistoja ja onnistumisen tunteita.

Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen ja niin on kummityttökin. Tyttösen äiti kertoi, että päähine on saanut ihailua osakseen ja kehuja on tullut ovista ja ikkunoista. Parhaat palautteet lienevät kuitenkin se että tuota erittäin kuumaa päähinettä pidetään päässä myös kotona ja tyttösen lausahdus "ei voi sen parempaa kummitätiä mulla olla".

Koska asumme eri paikkakunnalla tulevat kuvat nyt vain pelkästä päähineestä kypärän päällä...

Kimaltelevat Reinot

En tiedä, mihin tuo aika juoksee... kun ei millään ehdi mitään. Tai siis ehtii kaikenlaista, mutta ei esimerkiksi ehdi tänne blogiin tai ulkoilemaan tai saamaan mitään valmiiksi saati sitten siivoamaan mitään muuta kuin aivan välttämättömimmän jos sitäkään.

Meille niin äärettömän rakas kummityttö Tilpehööri täytti viikonloppuna 5 vuotta. Paketista ilmestyivät strassatut Reinot ja lahjakortti. Reinot olivat neidille erittäin mieleiset, mutta luulen että loppujen lopuksi lahjakortin sisältö vie voiton. Lahjakortissa on nimittäin yökyläily kummeille ja retki Helsinkiin katsomaan Disney on Ice jääshowta.

Reinot ovat kokoa 30 ja ne on strassattu Swarovskin Hotfix strasseilla kokoa ss20 ja ss16, strassaamiseen on käytetty upouutta aivan ihanaa strassirautaa.


Tapani mukaan olen tehnyt myös kaikkea ei niin oleellista, kuten virkannut kirjaimia. Siitä myöhemmin lisää, josko vaikka jo viikon kuluessa, kun tuntuu, että tuo bloggausvauhti hieman ontuu

Strassien kimalletta

Olen useamman vuoden kiinnitellyt strasseja liimalla lähinnä Tyttären kilpailupukuihin ja muihin sen kaltaisiin asusteisiin. Syksyllä innostuin strassaamaan nämä Reinot Tyttärelle. Strassit olen viime aikoina tilannut Alemanasta (siellä on muuten juuri nyt ale), koska palvelu on niin hyvää ja nopeaa. Strassien värin valinta näytöllä olevan värikartan perusteella on välillä ollut haastavaa ja muutaman kerran olen tilannut jotain väriä ihan varmuuden vuoksi. Ennen joulua päätin hankkia itselleni joululahjan ja investoin muutamiin strassausvälineisiin. Tarkemmin sanottuna strassirautaan ja värikarttaan.

Raudalla strassasin jo yhdet 22 kokoiset vaaleanpunaiset Reinot joulupukin matkaan, harmi että niistä jäi kuva ottamatta. Tänään katselin värikarttaa sillä silmällä, että pitäisi tilata lisää noita hotfix-strasseja, jotta pääsisin kokeilemaaan rautaa ihan todenteolla vaikka strassaamalla muutamat Reinot lisää.

Tässä siis tuota strassirauta paketissaan, siinä on vaihdettavia päitä ja se kiinnittää hotfix-strasseja oikein helposti ja sujuvasti.


Tällainen on siis Swarovskin värikartta. Aluksi vain availin ja suljin sitä, kun se oli niin HIENO ja IHANA magneettikiinnityksineen kaikkineen.

Voi mitä kaikkea sitä voisikaan strassata ja olla sen jälkeen ihan bling-bling.

Tyttären helmirannekorutehtaalta huomenta!

Tyttären puolesta tässä laittelen esiin hänen tekemiään helmirannekoruja. Kuvien ottamisen jälkeen niitä on tullut vielä muutamia lisää...



Ensimmäisessä ja toisessa kuvassa on osittain samoja koruja, kuvakulma vain on toinen, joten mallista ja ideasta pääsee paremmin selville. Osa on jäänyt omaan käyttöön; erityisen mieluinen taitaa olla tuo alimmaisen kuvan "sekohelmikoru", muutama on jäänyt äidille, kolme meni mummin mukana Tampereelle, yksi musta pujahti joogasukkien mukana lahjapakettiin. Tuohon valmiiksi spiraalinmalliseen helmivaijeriin on helppo pujottaaa helmiä ja koko on "säädeltävä".

Omat ompelukset ovat olleet kaikintavoin taitoluistelupainotteisia, niistä huomenna lisää...

Vaaleanpunaisia helmiä

Lomaa odotellessa, kaiken kiireen ja isoäidinneliöiden keskellä tuli tässä yhtenä iltana pujoteltua hieman helmiä. Helmet ja "vaijeri" oli ostettu ikuisuus sitten, mutta ne eivät olleet aikaisemmin kohdanneet toisiaan. Rannekoruun olen erittäin tyytyväinen, niitä täytyy tehdä kesäksi lisää erilaisista helmistä. Kaulakoru ei sen sijaan ollut niin hyvä, täytyy kokeilla erimittaista vaijeria tai erilaisia helmiä.

Aurinkoista kesälomaa odotellen!

Kolibri

Muutama viikko sitten bloggasin otsikolla Kolibri vai Unikko pohtien kumpi tulisi ensin valmiiksi, oma Unikko-hameeni vai Tyttären kolibripuku. No, tasapeli taisi tulla. Unikko tuli ensin valmiiksi, mutta Kolibri pääsi ensin valokuviin ja tänne kuviin. (toivottavasti Unikkokin pääsee viikonlopun aikana tänne)

Tyttären kevätnäytöksen aiheena oli tänä vuonna Pocahnontas. Neidillä oli iso oma rooli Pocahontaksen pienenä Kolibri-ystävänä. Näytös oli erittäin onnistunut ja niin oli pukukin. Tässä yksi kuva "tyhjästä" puvusta ja toinen melko kaukaa jäällä olevasta Tyttärestä. Pukua oli jälleen kerran kiva ommella, vaikka strassien liimaus alkoikin käydä hieman niskoille ja hartioille. Kankaat löytyivät melkein kokonaisuudessaan kotoa.



p.s. vinkki kaikille rooliasujen tekijöille ja muillekin. Tyttären hihat on tehty ohuista haarasta halki leikatuista legginseistä, hihansuu on jo valmiina ja housuosat on vain ommeltu kädenteille.

Lumiukko

Pienimmän kummitytön vanhemmat ovat jo useamman vuoden ajan keräilleet pehmo lumiukkoja. Joulun aikaan olemme pyrkineet hankkimaan heidän kokoelmaansa uuden hahmon. Jonain vuonna se on ollut helpompaa kuin toisena. Tänä vuonna päätimme kartuttaa kokoelmaa uniikilla kappaleella.


Ohje on kirjasta supersöpöt maskotit, lankana on käytetty kaikenlaisia kotoa löydettyjä puuvillalankoja, virkkuukoukku oli kokoa 3. Täytteenä on vanua, paitsi pohjalla on vähän riisiä pitämässä hahmoa paremmin pystyssä.

Kirjastokorttikotelo

Kummityttö Tilpehöörin isosisko eskarilainen oppi lukemaan ennen joulua. Siitä, minä intohimoinen lukija ja kirjastonkäyttäjä, sain ajatuksen lukemisaiheiseen joululahjaan. Kirjaksi valitsin juuri lukemaan oppineelle sopivan vihreä banaani -sarjan kirjan. Mukaan valmistin paksusta huovasta kirjastokorttikotelon, jonka koristelin pupun päällä ja kimaltelevalla nimikirjaimella. Mukaan tuli vielä tontun terveiset, jossa korostettiin lukutaidon hienoutta ja neuvottiin hankkimaan kotelon täytteeksi kirjastokortti.

Neiti oli lahjaansa kovin tyytyväinen ja mitä ilmeisemmin kotelossa on jo ihka ensimmäinen oma kirjastokortti. Vinkkasin ideasta myös meidän koulun ekaluokanopeille, kirjastokorttikotelo olisi kiva käsityö ekaluokkalaiselle.

Joulukortit

Joulun alla oli sellainen hoppu oppilaiden todistusten, kodin jouluvalmistelujen ja joululahjojen kanssa, että bloggaaminen jäi toviksi. Nyt on kuitenkin tarkoitus tehdä parannus ja blogata kaikkea joulun alla valmistunutta. Ei kai tässä auta muu kuin uskoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä siis kuva, joka on valitettavasti erittäin huono, meidän perheen tämänvuotisesta joulukortista:


Korttiin ommeltu lumihiutaleen malli on Suuri Käsityö -lehdestä


Kortin väliin kirjoittelin ihan ensimmäistä kertaa myös "joulukirjeen", jossa kertoilin meidän perheen kuulumisia kuluneelta vuodelta.

Helmirannekoruja

Töitä varten piti kokeilla minulle uudenlaisen helmirannekorun tekemistä. Siis suomeksi sanottuna sain hyvän syyn näperrellä jotain. Päätimme Tyttären kanssa kokeilla mallia. Ostimme askartelukaupasta helmiä ja ohutta nauhaa ja sitten vain pujottelemaan ja solmimaan. Lopputulos on oikein hyvän. Erityisesti pidän tuosta systeemistä, jolla rannekorun saa säädettyä sopivan kokoiseksi. Se jotenkin tekee korusta viimeistellymmän näköisen. Helmiä jäi vielä, mutta nauhaa täytyy käydä ostamassa lisää, koska nämä valmiit rannekorut tuskin ovat kaikki tässä. Tytär voisi tehdä muutaman lahjaksi.