Lankaostoksilla ihan Helsingissä asti

Olin alkuviikosta muutaman päivän työasioissa Helsingissä. Päätin hieman laajentaa tuota lankakauppatietämystäni ja tutustua muutamaan paikallisen myymälään, jotka valitsin ihan sijainnin perusteella. Koska koulutuspaikkani oli Hakaniemenrannassa, oli luontevaa vierailla Hakaniemen hallissa Vihreävyyhti myymälässä. Tarkoituksenani oli ostaa violettia/lilaaa sukkalankaa. ON linien sukkalankoja oli vaikka kuinka paljon toistaan ihanampia värejä. Vaikka en löytänyt ihan sellaista violettia/lilaa, jota olin ajatellut, päädyin ottamaan tämän. Seuraksi lähti myös tuo pirtsakka punainen kerä.



Molemmat ovat siis Supersocke 100 sukkalankaa. Violetti (Vital -Color) on käsitelty Aloeveralla, jojoballa ja E-vitamiinilla. Toinen on Harlekin-Color perussukkalankaa.

Seuraavaksi jatkoin matkaa raahaten perässäni pientä vetolaukkuani. Jalkakäytävät olivat erittäin liukkaat ja jään päällä oli kerros lunta. Suurimman osan aikaa tuntui siltä, että laukussani ei ollut lainkaan pyöriä.

Jälkimmäinen kohteeni oli Priima Hämeentiellä. Edelleen katsastelin lähinnä sukkalankoja. Priimasta mukaani tarttui kaksi vyyhtiä. Tuo ihanan kirjava on Colinetten Jitterbugia ja violetti on puolestaan Aracanían Ranco Solidia.



Kahdesta jälkimmäisestä tulee jonkinlaiset sukat ihan minulle itselleni. Kaksi ensimmäistä saavat ehkä jäädä hetkeksi odottelemaan. Ensin pitää kuitenkin saada valmiiksi muutama keskeneräinen työ - onneksi talvilomaviikko jo siintelee lähelle - säästän varmaankin nuo sukkalangat lentokoneeseen.

Vaakatilkku numero 1

En ole koskaan aikaisemmin neulonut vaakatilkkua. Kaikkea tai ainakin montaa asiaa pitää elämässä kuitenkin kokeilla, joten päätin neuloa vaakatilkun. No, oli siihen ihan oikea syykin. Ajattelin, että seiska- ja kuudesluokkalaisten ryhmistäni ne, joilla muut työt ovat jo valmiina voisivat välityönään neuloa tilkkuja. Siksi siis piti kokeilla, kuinka tuollainen kulmasta aloitettava 20 x 20 cm vaakatilkku neuloontuu. Tilkku onnistui hyvin, mutta kaksi ensimmäistä kertaa siitä tuli liian iso - purkuun - ja uusi yritys. Idea on kyllä hyvä, tilkku on napakka ja lisäyksiä ja kavennuksia tehdessä pysyy mielenkiinto yllä.

Mikäli tilkkuja valmistuu tarpeeksi, kokoamme niistä peiton Vaaka ry:lle.


Sen verran voisin itsestäni sanoa, että en erityisesti syttynyt tuon tilkun tekemiseen, joten kaikki mahdolliset jämälangat päätyvät tästälähinkin hyväntekeväisyyssukiksi.

Tilkkuun käyttämäni lanka oli muuten erittäin vanhaa seiskaveikkaa, ajalta jolloin kerän koko oli 50g ja vyöte sellainen ruskea. Piti ottaa vyötteestä kuvakin, mutta mihin lie katosi.

Mummun sukat

Mummun joululahja-sukat valmistuivat hyvin aikataulussa, mutta on unohtunut laittaa kuva ja teksti tänne. Sukat onnistuivat hyvin ja mummukin piti. Kärjestä ne aloitin ja tiimalasikantapää on sukissa. Lankana oli Nalle Four Seasons Talvi. Puikkoina oli lyhyet puiset knit pro sukkapuikot numeroa 3.00.

Mihin kaksi viikkoa katosi?

En tiedä, mihin viimeiset kaksi viikkoa ovat kuluneet. Tuntuu, että aika on mennyt kuin siivillä, joten en ole ehtinyt tänne kirjoittelemaan. Toisaalta ei sitä kirjoitettavaakaan nyt niin kauheasti olisi ollut; keskeneräisyyksien määrä sen kuin kasvaa ja minä se vain aloittelen uusia töitä. Nyt täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja saada jotain valmiiksi.

Kaksi viikkoa sitten vietimme pitkän viikonlopun Tallinassa seuraamassa Taitoluistelun EM-kisoja. Jätin tarkoituksella kaikki lanka-ja kangaskaupat väliin, koska seuraava reissu Tallinnaan on jo maaliskuussa, ja silloin aion tehdä lanka- ja kangashankintoja. Sunnuntaina oli kuitenkin pakko (oli niin kamalan kylmä...) pikaisesti piipahtaa yhteen lankakauppaan ja mukaan tarttui kaksi kerää turkoosia pompomia.

Seija oli tästä langasta jo aikaisemmin maininnut, mutta minulle se oli uusi tuttavuus. Tarkoituksena oli siis tehdä huivi. Ensimmäisen kerän neulottuani tein kuitenkin havainnon, että lanka ei tule riittämään. Pinta on paljon tiiviimpää kuin aikaisemmin neulomani pampulalangat. Ei sitten auttanut muu kuin purkaa koko juttu ja aloittaa uusi huivi kapeampana. Luullakseni lanka tulee tällä kertaa riittämään.


Mihin se toinen viikko sitten meni? No, vatsataudin kourissa oli viime viikolla ke - su, liekö tullut tauti sieltä Tallinnasta...

Ostoksilla

Koska suosikkilankakauppani Villamokka lopettelee ensi kuussa toimintansa ihan oikeana kauppana, päätin tehdä sinne lauantaina ostosreissun Tyttären kanssa. Ostosmäärä näyttää suurelta, mutta lähes kaikkeen on suunnitelma, joten tämä sallittakoon tällä kertaa. Samalla tämä tarkoittaa myös sitä, että marketissa käydessä ei kannata vilkuilla hyllyillä mahdollisesti makailevia Novitan uutuuksia.



Vasemmassa yläkulmassa lepäilevät vaaleat Gjestal Naturgarn langat tulivat kaupanpäällisinä, joten niille ei ole erityistä suunnitelmaa - niistä tulee varmaan joskus tossut

Oikean alareunan Mokkasukista tulee nimensämukaisesti joskus sukkia. Itselläni on kahdet ihan melkein puhkikuluneet Mokkasukka-sukat, jotka kaipaavat tilalleen uusia, joten voipi olla, että aloitan näistä langoista seuraavat sukat.


Oikeassa reunassa olevast isosta puuvillalankakasasta on tarkoitus tulla ainakin tällaisia:

tällainen:

ja tällainen:

Kaikki kolme edellistä kuvaa ovat kirjasta: Supersöpöt maskotit

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on tuo vaaleanpunainen lanett, josta on jo työn alla yksi tuollainen kuvassa näkyvä bolero ja sitten kaikkia muuta pientä ja vaaleanpunaista, yhdelle pikkiriikiselle neidille, joka vielä odottelee tänne maailmaan putkahtamistaan. Malli ja kuva on jostain vanhasta Modasta.

Heppa!

Edellisessa postauksessa tämä heppa oli vasta osina. Täyttäminen ja kokoon ompeleminen ei ollutkaan niin tuskaista, kuin kuvittelin, joten heppa-lahja valmistui varsin hyvissä ajoin ennen juhlia.


Malli on siis Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/09, lankana Pantino-lanka (60% puuvillaa, 40% akryylia). Pääväriä kului hieman reilu 50g ja mustaa vähäsen, samoin tuota suitsien väriä. Virkkasin alunperin myös satulan, mutta jätin sen loppujen lopuksi käyttämättä - näytti paremmalta ilman, varsinkin kun en ollut virkannut tuota ohjeessa ollutta ratsastajaa. Heppa on täytetty vanulla, mutta jaloissa on noin 2 cm korkeudelta puuroriisiä - pysyy paremmin pystyssä.

Pääasia oli tietenkin se, että kummityttö Neiti Tilpehööri 3 vuotta oli tyytyväinen heppaansa. Seuraavaksi toivelistalla olisi sitten kissa pehmolelu ja kissa naamiaisasu!

p.s. pakko myöntää, että vähän innostuin tuosta virkkaamisesta ja kävin hankkimassa lisää lankaa, siitä myöhemmin lisää!

Hevonen tai ainakin sen osat

En ole harrastanut kovinkaan paljoa virkkaamista, ellei mukaan lasketa joskus yhdeksänkymmentä luvulla virkkaamiani kymmeniä antennipipoja. Tytär lainailee usein kirjastosta mitä ihanampia virkkauskirjoja, joissa on ohjeita kaikenlaisille suloisille hahmoille - yleensä päädyn vain katselemaan ja ihastelemaan kuvia.

Viime vuoden viimeisessä Suuri Käsityölehdessä (11-12/09) oli muutamien virkattujen juttujen ohjeita. Niistä osui silmääni hevonen. Tämä ei tapahtunut siksi, että joku meidän perheessä pitäisi hevosista, vaan tuo meille niin kovin rakas kummityttö on kovin kiinnostunut hevosista.

kuva SK 11-12/09

Niinpä sitten kävin ostamassa lankaa ja aloitin hevosen virkkaamisen. Osien tekeminen oli äärimmäisen helppoa ja ne onnistuivat vaivatta. Nyt on sitten edessä se mielestäni vaativampi ja samalla myös epämieluisampi osuus eli kokoaminen. Toivottavasti saatte huomenna nähdä kuvia valmiista hevosesta - neiti Tilpehöörillä on nimittäin 3 v. synttärit ja tämä hevonen toivottavatsi heti laukata mukaan lahjapakettiin.