Tukiopetusta ja kimalletta

Aloittaessani vuosi sitten syksyllä uudessa työpaikassa, tuntui siltä, että olen koko paikan ainoa käsitöihin hurahtanut. Sain kummastuneita katseita kaivaessani sukankutimen esiin milloin missäkin. Aikaisemmin olin ollut työpaikoissa, joissa oli useampiakin "käsityöihmisiä". Tänä syksynä meillä on puhaltanut töissä uudenlaiset tuulet - ihmiset ovat kyllä samoja, mutta yhtäkkiä moni on kiinnostunut käsitöistä. Yksi innoituksen kohde on ollut tämä Tyttären minulle neuloma pampulahuivi. Viime viikkojen aikana olen auttanut useammalle työtoverille pampulahuivin alkuun ja tuntuu, että moni kyselee kaikenlaista käsitöihin liittyvää.

Hauskin tapahtuma on kuitenkin tämä: Muutama viikko sitten pidin oppilailleni tukiopetusta verbeistä. Kun tukiopetus oli alkamassa, käveli yksi työtoverini sisään luokkaan reppu selässä ja kysyi, oliko se tukiopetus täällä. Oppilaat vastasivat hämmästyneinä myöntävästi, seuraavaksi työtoverini kyseli vapaata paikkaa. Kehoitin oppilaita ottamaan tehtävänsä esiin ja työtoveriani ottamaan langan ja puikot esiin. Kyllä siinä oli oppilaille ihmettelemistä, kun neuvoin työtoverilleni, miten sukka aloitetaan kärjestä.

No, kun olen aloittanut niin monen kanssa pampulahuivia, teki itsekin mieli saada uusi sellainen. Minulla on uusi violetti takki, joten aloin tekemään huivia itselleni Tyttären Tartosta valitsemasta Katia Big Snow Lux -langasta. Lanka on muuten tavallista pampulalankaa, mutta siinä on pampuloissa kimalletta.

Väri ei kyllä toistu ihan oikein, ei sitä tällaisena harmaana päivä tiedä, missä valossa pitäisi kuvata, että saa värit kohdallen.