sini-valkoinen vai valko-sininen

Jokin aikaa sitten tein täällä blogissa kuvakierroksen meidän sinisävyiselle lasikuistille. Kierroksen päätteeksi kerroin suunnitelmistani neuloa uudelle sinisävyiselle tyynylle kaverin, olin katsonut mallin Novita 2012 kevät -lehdestä ja Hanko langatkin olivat jo silloin hankittuna.

Sitten tulikin eteen pulma siitä kuinka päin tuon värityksen laittaisi eli sini-valkoinen vai valko-sininen. Tein mallitilkun ja molemmat värimallit näyttävät kivalta - saa nähdä kumman puoleen lopulta käännyn.


p.s. on täällä tullut tehtyä jotain vähän luovempaakin kuin neulottua oikeita silmukoita väliin nostellen - jos päivä tuosta kirkastuu niin täytyy ottaa kuvia jakoon tännekin

Nokinen jakku

Kevät ja kirkkaat värit valtaavat pukeutumista, mutta valmistunut käsityöni onkin musta tai oikeastaan nokinen. Sain vihdoin viimeisteltyä, lue: ommeltua napit jakkuun, jonka osaset ovat jo jonkin aikaa olleet valmiina. Toisaalta kohta on sellaiset kelit, että tätä voi käyttää takkina.


Kyseessä on siis Suuri Käsityö lehden 9/2011 pystyraitajakku (malli nro 4). Noki-nimitys tulee siitä, että jakku on neulottu Novitan musta-harmaa-sävyisestä Noki-langasta ja mustasta 7 veljestä langasta. Pidän tuosta elävästä pinnasta ja pystysuuntaan neulotusta ainaoikein pinnasta. Napit osuivat silmään Helsingin Stockmannilla melkein vahingossa. Jotenkin tuli tämä jakku mieleen ja ostin ne - saa nähdä vaihdanko mustiin ja huomaamattomampiin. Lyhennetyt kerrokset ja sivusaumattomuus antavat kivasti jakulle muotoa. Lanka on peräisin Hulluilta Päiviltä ja sitä on täällä kotona jäljellä vielä ruskeansävyisenä - saa nähdä neulonko tällaisen jakun myös ruskeana.

Kesäministeri vol. 1

Tarkkasilmäisimmät varmasti huomasivatkin, että kuvassa on Kesäministerin asu. Tarkoitus olisi siis ommella Tyttärelle puku seuran kevätnäytökseen, joka tänä vuonna on Keijut. Pitkäjänteinen vuosia jatkunut aktiivinen materaalien hamstraaminen palkittiin, koska suurin osa materiaaleista löytyi omista kätköistä. Vain tuo keskellä oleva kimalteleva trikoo ostettiin Biancanevestä. Siivetkin on jo haettu Punanaamiosta, mutta niitä varmaankin tuunailen vielä vähän. Strassit tilasin jälleen kerran Alemanasta.

Nyt pitäisi siis vain piirtää ja muokata kaavat, leikata, ommella ja koristella...

Värikästä kevättä

Talven vielä ollessa kylmimmillään kävi Tytär ostoksilla Seppälässä. Siellä silmääni osui nuoriso-osastolla ollut värikäs, aivan minun näköiseni tunika. Sovituksen jälkeen päädyin ostamaan kaksi erilaista - aivan kirjavan ja vihreä-sini-violetin. Molemmat ovat olleet sen jälkeen ahkerassa käytössä. Vierailllessani askartelukaupassa työasioilla, huomasin rasiallisen helmiä, jotka toivat mieleeni tämän kirjavan tunikan - siitä se sitten lähti. Kotoa löytyi vielä lisää värikkäitä helmiä keväisiin koruihin, pakko myös tunnustaa, että askartelukauppaan piti tehdä myös toinen vierailu, joten erilaisten helmien määrä tässä taloudessa taisi lopulta lisääntyä.

Ylemmissä kuvissa siis tuo tunika ja kolme keväistä rannekorua. Keskimmäinen on väreiltään lähimpänä tuota tunikaa, mutta kyllä muutkin sen kanssa sopivat

Vasemman puoleiset puiset helmet ovat jostain vanhasta Tiimarin helmipussista. Keskimmäiset muoviset ovat tuosta askartelukaupasta löytämästäni rasiasta, jossa on 12 eri väriä (siis rasiassa ei tuossa korussa). Oikeanpuoleisessa on 8mm puuhelmiä. Kaikki on pujotettu metalliseen valmiiksi spiraalinmalliseen vaijeriin, johon olen tehnyt ennenkin vaikka kuinka monta kivaa rannekorua.

Lopuksi vielä kaksi aivan ihanaa Tyttären rannekorua, joita säännöllisesti lainailen. Molemmat on ostettu viime kesän kielikurssimatkalta Englannista. Vetoketjukoru on metallia, väriliidut muovia.

Aurinkoista ja värikästä kevättä juuri Sinulle!

Sinisiä asioita lasikuistilta

Mennyt hiihtolomaviikko on ollut tällainen "kotoilu" painotteinen ihan omasta vapaasta tahdosta. Olen kerännyt voimia loppukevättä varten - vielä olisi työpaikalla yksi kokonainen muutto edessä ja kaksi muutakin on vielä aivan kesken. Ulkona paistanut aurinko on tuonut kevään tuntua ja niinpä minäkin kaivoin lasikuistille kevättä esiin.

Tuo meidän talon lämmin lasikuisti on sellainen ihmeellinen paikka, että se on aina järjestyksessä, vaikka koko muu koti olisi aivan sekaisin. Siivoamisenkin aloitan jostain kumman syystä aina sieltä, samoin joulu saapuu aina ensimmäiseksi sinne.

Lasikuisti on väritykseltään sininen - se on nimittäin lempivärini. Kesän tullen koriste-esineet vaihtuvat kesäisempään meri-teemaan, mutta tältä kuistilla näyttää keväällä. Muutama päivä sitten annoin kameran kiertää kuistilla.

Ihan ensin on lasten ulkovaatekaappi, jonka päällä on siniraitaisia säilytyslaatikoita. Kuvassa näkyy myös verhon kulmaa.

"Ensimmäisessä" ikkunan välissä ovat Ikean lasipullot - ne ovat varmaankin yksi ensimmäisistä Ikea ostoksistani vuonna 1997.

Toisella puolella samaista ikkunaa on sininen laventelikranssi, joka ei kylläkään enää juuri tuoksu, mutta sopii väreiltään ja tyyliltään juuri tuohon paikkaan.

Laventelikranssin alla on serkkuni appiukon aikoinaan tekemä taideteos, jonka nimi on Aava. Tuo on yksi mieluisimmista esineistä täällä kuistillla.

Seuraavat kaksi ikkunaa ovat etuoven molemmin puolin. Molemmissa ikkunoissa on tällainen samanlainen lasikoriste. Niitä oli ensin vain yksi, mutta sitten isäni teetti toiseen ikkunaan samanlaisen.

Toisen ikkunan laudalla istuu tähän aikaan vuoden tämä neulova Sia:n lammas. Se on kai vähän niin kuin minä.

Ikkunoiden välissä on talomme etuovi. Etuoven edessä kuistin puolella on tämä aivan uusi lomalla Ikeasta ostettu sininen kynnysmatto.

Oven toisella puolella olevan ikkunan laudalla istuu sitten "Tytär". Tällä Sia:n lampaalla on luistimet, villasukat ja vähän blingbling - aivan kuten Tyttärellänikin.

Neljännen ikkunan välissä istuu meidän perhe Aarikan enkelten muodossa - äiti, isä, tytär ja poika.

Tämän ikkunan ympärillä on hyvin sekalainen kokoelma erilaisia kuvia, joista osaa voisi kutsua tauluiksikin. Kokoelma on vielä kesken - kun kaikkiin koloihin ei ole vielä löytynyt mitään sopivaa. Tässä kuitenkin yksi suosikeistani; luokassani monta vuotta sitten avustajana työskennelleen Helenan puuväreillä piirtämä lempikukkani: Luhtalemmikki

Joukossa on myös kihlajaislahjaksi saatu omistuskirjoituksella varustettu Juhani Palmun grafiikanlehti.

Postikorttikuva aivan ihanasta grafiikanlehdestä - alkuperäinen on vanhempieni seinällä. Lisäksi seinällä on vaikka mitä muutakin.

Viimeissä nurkassa säilytysarkkujen päällä istuvat nallet.

Toisen arkun päällä on tämä anopin Englannista tuoma tyyny, joka sopii sekä väreiltään että tekstiltään meille aivan täydellisesti. Ongelma on vain se, että se on kovin yksinäinen ja orpo.

Ratkaisuna tyynyn yksinäisyyteen surffailin ensin aika pitkään netissä. Lopulta päädyin ostamaan nämä, joista olisi tarkoitus tulla tällainen...

(kuva Novitan)
siis tuollainen valkopohjainen sinisillä raidoilla.


Tällainen kierros tällä kertaa...