Toukokuu on minulle aina niin kovin ristiriitaista aikaa. Mieli lentää jo kesäkuun alussa alkavalle pitkälle kesälomalle. Sitten kun kesäloma alkaa: siivoan lankalaatikot, kunnostan takapihan kukkapenkin, maalaan lasikuistin säilytysarkut, virkkaan isoäidin neliöitä hyväntekeväisyyspeittoihin jne. Näissä suunnitelmissa on se ongelman ydin. Nyt olisi nimittäin aika korjata kokeita, lukea kirjoitelmia, antaa arvosanoja, valmistaa kevätjuhlaesitystä jne. Mutta mitä teen minä? Tietenkin kaikkia niitä aisioita, joita olen suunitellut tekeväni kesälomalla.
Viime viikon sunnuntaina se alkoi ihan vahingossa, eikä loppua ole näkyvissä. Aloin siis virkkaamaaan isoäidin neliöitä. Tällä hetkellä ensimmäinen pieni jämälangoista virkattu punasävyinen peitto näyttää tältä:

Ja jottei se tuntisi yksinäiseksi, olen virkannut sille kaveriksi kirjavia palasia...

Näistä lisää myöhemmin kunhan valmistuvat